Historiikki 1950-2010

KEMINMAAN NAISVOIMISTELIJOIDEN HISTORIIKKI

 60 vuoden taipaleelta

1950 – 2010

SEURAN ALKUTAIVAL

Keminmaan Naisvoimistelijat ry:n perustamisesta on kulunut nyt 60 vuotta. Seura perustettiin itsenäiseksi naisvoimisteluseuraksi marraskuun 22.  päivänä 1950 ja yhdistysrekisteriin se merkittiin 26.1.1951. Ennen seuran perustamista olivat naiset jo vuoden ajan harrastaneet jumppaa silloisen Karihaaran Karun Lautiosaaren alaosaston  naisjaostona.

Syyt itsenäisen seuran perustamiseen olivat monet; naiset tarvitsivat mm. voimisteluvälineitä, puvustoa jne. Todettiin, että vähäisesti hankittujen rahavarojen käyttö meni suurimmalta osaltaan miesten urheilutarkoituksiin, naisten toimintaan tarvittavat varat olivat melkein olemattomat. Niinpä naisten keskuudessa heräteltiin ajatusta, voitaisiinko naisten toimintaa hoitaa itsenäisesti. Tuumasta toimeen ja perustava kokous pidettiin Vallitunsaaressa, jossa mukana oli 21 naista sekä silloisen SVUL:n Länsi-Pohjan ja Lapin piirien SNLL-jaoston (Suomen Naisten Liikuntakasvatusliiton) toiminnanjohtaja Kaarina Lappalainen, joka toimi kokouksessa puheenjohtajana. Kokouksen yksimielinen päätös oli rekisteröityä omaksi SNLL:n alaiseksi naisvoimisteluseuraksi. Sopimuskirjan allekirjoittajiksi kutsuttiin Elina Pennanen, Eeva Sarmia ja Aili Heinonen. Seuran nimestä ei tässä kokouksessa päästy yksimielisyyteen, mutta myöhemmin nimiehdotus Karu-Siskot sai kannatuksen. Jo vuoden kuluttua nimi kuitenkin muutettiin Lautiosaaren Naisvoimistelijat ry:ksi ja vuonna 1983 Keminmaan Naisvoimistelijat ry:ksi.

Toiminnan alku oli hankalaa, monenlaiset vastukset ja vaikeudet rynnistivät puolelta jos toiseltakin vastaan. Oli puute harjoituspaikasta, omasta voimisteluohjaajasta jne., mutta innostus jumppaan oli valtava. Vähin erin selvittiin alkuvaikeuksista. Voimistelutilat järjestyivät Pohjolan Voima Oy:n luovuttaessa käyttöömme aikaisemmin miesten urheilutarkoituksiin kunnostetun voimisteluparakin ja ohjaajan saimme Kemin Naisvoimistelijoilta. Valitettavasti jo seuraavana vuonna jouduimme uudelleen etsimään voimistelupaikkaa, koska Pohjolan Voima tarvitsi tilan omaan käyttöönsä. Tuolloin Lautiosaaressa toimiva Kemijokisuun Karjalaiset ry vuokrasi talonsa juhlasalin käyttöömme. Paikka oli tilava, mutta kylmä, sillä talo oli puulämmitteinen ja sitä lämmitettiin vain tarvittaessa. Jouduimme itse hankkimaan puut ja huolehtimaan lämmityksestä ennen jumppaa, mutta muuta valinnanvaraa ei ollut.

ENSI VUOSIKYMMEN

Koko 1950-lukua väritti toiminnan moninaisuus. Harjoitustilat olivat surkeat, jalkoja paleli, ei ollut peseytymismahdollisuuksia eikä muitakaan mukavuuksia, mielikuvitusrikkaus ja ennen kaikkea positiivisesti ajattelevat iloiset naiset ja tytöt saivat aikaan paljon, jota tänä päivänäkin muistellaan lämmöllä.

Seuran jäsenmäärä alkoi kasvaa ja toimintaa oli paljon niin kesällä kuin talvellakin. Oli monia hauskoja haastekilpailuja Keminsuun Kisan sekä lähialueen naisvoimisteluseurojen kanssa, mm. sauvaton hiihto, kottikärryviesti, lusikkapottujuoksu, pussi- ja pallojuoksukilpailu sekä vuosittainen köydenvetokilpailu. Kemijoen jäällä järjestettävät luistelukilpailut eri miesseurojen välillä olivat erittäin hauskoja. Monille luistimet olivat vieraat välineet ja taito sen mukainen, mutta saatu kilpailukutsu haluttiin täyttää.

Kaiken järjestetyn hauskan lisäksi seuran tuli paneutua myös ohjaajakoulutukseen, jotta varsinainen toimintamme pysyisi vireänä. Seuramme koulutti ohjaajia ja mm. ”junan tuomista” Pohjolan Voiman työntekijöistä löytyi monen toiminnan taitavia ihmisiä. Heistä mainittakoon mm. Elina Korpelainen, joka suunnitteli ja ohjasi monet hienot tanssiesitykset. Seuramme järjesti myös iltamia, jotka olivat erittäin suosittuja. Kävimme ”kiertueilla” esim. Raumon, Ylipaakkolan, Taivalkosken ja Vojakkalan Nuorisoseuran taloilla. Ohjelmamme olivat monipuolisia ja kestivät n.1,5 tuntia, jonka jälkeen tanssittiin. Väkeä tilaisuuksiin tuli pitkienkin matkojen takaa.

Vuosikymmen tullessaan toi myös halun osallistua laajempiin voimistelutapahtumiin. Vuonna 1951 osallistuimme Kuopion voimistelujuhlille, 1954 Ivar Wilskmanin  100-vuotisjuhliin Torniossa, vuonna 1956 Suomen Suurkisoihin Helsingissä, 1959 Porin Riemukisoihin.

Olympiavuosi 1952 oli koko Suomen kansalle merkittävä. Urheiluväki sai kunnian kuljettaa olympiasoihtua läpi Suomen. Myös seuramme neljä naista osallistui olympiasoihdun kuljettamiseen.

HILJAINEN VUOSIKYMMEN

Koko 1960-luku oli täysin vastakkainen kuin edellinen vuosikymmen. Kuntiin perustettiin kansalaisopisto ja sen antamat uudet harrastusmahdollisuudet veivät monet liikunnan harrastajat. Lisäksi televisio alkoi näkyä täällä ja se oli ihmetys, jota tuijotettiin iltakaudet.  60-luvun lopulla myös monet seurat lopettivat toiminsa osallistujien kiinnostuksen puutteen vuoksi.

Syksyllä 1962  pääsimme voimistelemaan ihan oikeaan voimistelusaliin uuden kansakoulun valmistuttua kirkon viereen. Vaikka jumppajoukkomme pieneni, silti jokaviikkoiset jumppatunnit pidettiin. Liikunnan lisäksi seura tarjosi Lempi Leppäkosken johdolla iloisia iltoja eri teemoin; tehtiin käsitöitä ja pidettiin myyjäisiä.

Koko 1960-luvun kävimme joulun alla Juopperin Vanhainkodilla esittämässä niin pikkutyttöjen kuin isompienkin kanssa tonttuleikkejä ja joululauluja.  Lisäksi mukanamme oli aina monet herkut tarjottavana. Pohjolan Voima Oy:lle järjestimme joka vuosi pikkujoulun ohjelmineen ja tarjoiluineen. 

Vuonna 1966 osallistuimme Helsingissä pidettäviin Suurkisoihin ja 1967 ”Pitäjän Parhaat” ohjelmakilpaan yhdessä Keminsuun Nuorisoseuran kanssa. Kyseinen ohjelma valittiin Pohjois-Suomen parhaaksi ja koko Suomen neljänneksi parhaaksi. Kaikkien alueidensa parhaat ohjelmat esitettiin myös televisiossa.

Järjestämämme erilaiset haastekilpailut eivät enää saavuttaneet entisenlaista menestystä. Hiljaisemman osallistumisen vuoksi seura oli pakotettu keksimään muuta virikkeellistä toimintaa saadakseen vähäiset omat joukot pysymään toiminnassa mukana. Järjestettiin kesäisiä saariretkiä ja talvisin hiihtoretkiä niin tytöille kuin naisillekin. Osallistuimme myös nuorisolle järjestettäviin kulttuurikilpailuihin.

Seuran lähestyvä 20-vuotisjuhla herätti johtokunnassa ajatuksen saada seuralle oma lippu. Se päätettiin hankkia ja sen suunnittelu annettiin professori Ensio Seppäsen tehtäväksi.

Seurassamme 1970-luku alkoi juhlallisesti 20-vuotisjuhlalla, jossa juhlapuhujana oli SNLL:n puheenjohtaja Liisa Orko. Juhlavuutta tilaisuuteen toi vielä enemmän oman lipun naulaus ja vihkiminen.

Vuosikymmen oli vielä melko hiljaista aikaa. Huolestunut liittomme ja Suomen Valtakunnan  Urheiluliitto (SVUL) alkoivat etsiä keinoja seurojen aktiivisuuden lisäämiseksi.  Myös oma seuramme lähti pohtimaan uusia tuulia. Vuosi 1974 oli naisten ja tyttöjen valtakunnallinen teemavuosi, joka herätti naiset ripeään toimintaan ja ennen kaikkea uskomaan itseensä ja oman työnsä tärkeyteen. Piiriimme perustettiin oma teemavuoden toimikunta, joka vuoden lopussa todettiin koko Suomen parhaiten toimivaksi toimikunnaksi.

TOIMINNAN VIRIÄMINEN

Teemavuosi tuotti tulosta ja silloin paneuduttiin erityisesti  myös tyttöjen toiminnan aktivoimiseen liikunnan pariin. Pirkko Bergman oli avainhenkilö, hänen johdollaan eri ikäkausille sopivia tyttöryhmiä perustettiin. Saman aikaisesti ohjaajakoulutukseen panostaminen alkoi tuottaa tulosta. Seurastamme tyttöryhmä osallistui vuonna 1971  Nuorten Suurkisojen kenttänäytökseen Tampereella

Seuramme oli erittäin aktiivinen myös järjestöasioissa niin liittomme SNLL:n kuin SVUL:n Länsi-Pohjan piirin tasolla. Seuramme hoiti lähes koko –70 luvun piirin SNLL-jaoston puheenjohtajan (Irma Rautio) ja sihteerin (Pirkko Bergman) toimen. Tämä oli tuolloin seuramme kannalta erittäin hyvä asia. Saimme heti tuoreeltaan kaikki liiton tärkeät asiat tietoomme, näkökenttämme laajeni ja saimme varmuutta asioiden hoidossa. Vuonna 1975 Keminmaassa oli piirimme vuosikokous, jota emännöimme. Tämä vuosikokous oli piirimme historiassa merkittävä, sillä Irma Rautio valittiin ensimmäisenä naisena piirin johtokuntaan ja järjestövaliokuntaan. Hän toimi myös 1980 ja -90 –luvulla  usean vuoden piirin varapuheenjohtajana.

V. 1975 olimme Suurkisoissa Helsingissä. Jumpan lisäksi harrastimme tanhuja ja osallistuimme muutaman kerran myös tanhukilpailuihin. 70-luvulla esiinnyimme monissa merkittävissä juhlissa ja saimme näin tunnettavuutta kunnassamme ja vähän kauempanakin.

Vuonna 1975 saimme lisää liikuntatilaa, kun uusi Kirkonmäen koulu valmistui. Tämä uusi sali antoi seurallemme mahdollisuuden esitellä toimintaamme liikuntalautakunnalle ja muille kunnan päättäjille. Käsitys naisvoimistelijoiden toiminnasta tuli näin heidän tietoisuuteensa. Tämä näkyi myös kunnan rahanjakopäätöksissä. Uuusien tilojen ja toiminnan aktivoitumisen myötä jäsenmäärämme 80-luvun vaihteessa oli 280.

UUDET TOIMINNAN TUULET

Vuonna 1982 avasimme ikkunat auki Eurooppaan. Lähdimme ensimmäisen kerran 21 jäsenen voimalla Sveitsin Zurichiin 7. Gymnaestradaan, kansainväliseen voimistelutapahtumaan, joka on voimistelijoiden omat ”olympialaiset” ilman kilpailua. Siellä tutustuimme muiden maiden liikuntaan. Matka antoi lisäuskoa ja intoa harrastustamme kohtaan, niinpä vuonna1987 seuraavassa Gymnaestradassa Tanskan Herningissä oli mukana 36 naista ja tyttöä.

80-luvun liikuntatunnit laajentuivat myös Pölhön ja Lassilan kouluille. Vuosikymmen oli myös suurten tapahtumien aikaa. Suurkisat Tampereella vuonna 1980 keräsi mukaan 76 voimistelijaa, Lahdessa 1986 mukana oli 112 voimistelijaa ja vuonna 1990 viimeisissä Suurkisoissa Helsingissä oli seurastamme mukana 95 voimistelijaa.

Vuonna 1983 oli yleisurheilun ensimmäiset MM-kisat Helsingissä. Suomalaiset naisvoimisteluseurat saivat kunnian esittää Raija Riikkalan suunnittelemat voimisteluohjelmat avajaisissa ja päättäjäisissä. Seuramme valioryhmän naiset pääsivät tiukan karsinnan jälkeen myös Suomen edustusjoukkoon esiintymään Stadionilla.

1970-luvun lopulla seuramme tytöt innostuivat aktiivisesti joukkuevoimistelun kilpailutoiminnasta. Tämä toiminta jatkui aina 80-luvun puoleenväliin. Sijoitukset olivat vaihtelevia, paras oli seitsemäs sija.

Monenlaista toimintaa sisältyi 80-luvulle, mm. Musiikista Liikkumaan –tapahtumat ja SNLL:n juhlakiertueet Sodankylässä ja Muoniossa. Esiinnyimme erilaisissa kunnan järjestämissä tilaisuuksissa. Mieliinpainuvimpina matkat ystävyyskuntaamme Norjan Porsangeriin, Kveenien kulttuuripäiville sekä nuorisovuoden ystävyysjuhlaan, jossa oli mukana nuoria myös Ruotsista ja Neuvostoliitosta. Saimme esiintymiskutsuja eri yhdistyksiltä vuosijuhliin ja pikkujouluihin. Seurallamme on ollut myös tapana esiintyä jäsentemme ja seuramme ystävien syntymäpäivillä ja häätilaisuuksissa.

Keminmaassa järjestetyn maatalousnäyttelyn vuosikymmenen lopulla vaati seuramme ohjelmantekijöiltä paljon idearikkautta. Tehtävänämme oli suunnitella ja esittää maaseudun ja maatilojen toimintaa kuvaavia liikuntaohjelmia. Näistä mainittakoon kiitosta niittänyt ”Emännän päivä”.

Seuramme toiminta laajeni Törmään Katajarannan koululle. Vuodesta 1987 lähtien seurassamme on toiminut myös miesten oma liikuntaryhmä. Kymmenen vuoden aikana toimintamme merkittävästi laajeni ja seuran jäsenmäärä oli tuolloin 424 jäsentä.

LIIKUNNAN ARVOSTUS NOUSUSSA

90-luvun alussa liikunnan nousu muotivirtaukseksi nosti myös seuramme viikoittaisia liikuntaryhmiä, vaihdelle 15-20 välillä. Naisten lisääntyvä kiinnostus omasta kunnostaan sai salit täyteen voimistelijoita, joskus jopa tungokseen asti.

Kilpailu yksityisten kuntosalien kanssa pakotti liittomme tuotteistamaan eri-ikäisille suunnatut voimisteluohjelmat. Seurassamme on ollut tarjolla: Kuntotrimmi, aerobic, KiintoNainen, mammajumppa, circuit, hydrobic, kidmix, mixtreeni sekä lasten liikuntaleikkikoulu.

Vuonna 1996 suomalainen naisliikunta juhli 100-vuotistaivaltaan  SYKE 100 –tapahtumalla. Aikaisempina vuosina saatu innostus kansainvälisiin voimistelutapahtumiin jatkui ja osallistuimme vuonna 1995 Berliinissä ja 1999 Göteborgissa pidettäviin Gymnaestrada –tapahtumiin.

Esiintymiset jatkuivat myös 90-luvulla, josta eräänä vaikuttavimpana kokemuksena oli Tulinuoli –ooppera. Tätä esitettiin Torniossa Pohjan Stadionilla viikon ajan helmikuun paukkupakkasissa Tornion kaupungin 375 -vuotisjuhlatapahtumana.

1990-luku oli Suomen urheilujärjestörakenteessa myrskyisää aikaa, jonka seurauksena urheilurakenteita yhdistettiin. Yhtenä tämän seurauksena oli, että SNLL lopetti toimintansa marraskuussa 1994. Toimintaa jatkamaan perustettiin Suomen Voimistelu- ja Liikuntaseurat SVoLi ry. Tässä myllerryksessä SVUL ajettiin alas ja perustettiin Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU). Tämän seurauksena alueella liikuntalain mukainen alueorganisaatio on Lapin Liikunta ry. Seuramme on ollut edelleen aktiivinen osallistumaan niin liiton kuin alueenkin järjestötoimintaan.

90-luvun lopulla kilpailutoiminta seurassamme jälleen virisi ja joukkueet ovat kilpailleet kolmessa ikäryhmässä sekä alue että valtakunnan tasolla.

Seuramme on aina huolehtinut hyvin ohjaajakoulutuksesta. Olemme pitäneet tärkeänä, että ohjaajat löydetään omista riveistä ja pyrimme aloittamaan tyttöjen koulutusputken   jo melko nuorena. 50 vuoden aikana koulutettuja tyttöjä/naisia on siirtynyt paljon muualle asumaan, mutta jumppa heiltä ei ole jäänyt, vaan monet uudella paikkakunnalla ovat ohjausta jatkaneet tai siirtyneet rivijumppaajiksi. Olemme ilolla todenneet, että monet heistä muistavat vielä vuosienkin jälkeen kasvattajaseuransa ja tapaamisemme maailmalla ovat aina sykähdyttäviä.

Seuramme on aina kiinnittänyt huomiota lapsiin, mutta 90-luvulla aivan erikoisesti. Olemme järjestäneet vuosittain lasten omilla ehdoilla toteutettuja lastentapahtumia,  mm. Nooan Arkki, Leijonaa Metsästämässä ja Teletapit Kukkaisniityllä, joista palaute on ollut kannustavaa.

Koko vuosikymmen on ollut erittäin työntäyteinen, monet viikonloput on valmistauduttu erilaisiin näytöksiin ja kilpailuihin. Esiintymisiä on ollut niin Oulun kuin Lapin lääninkin alueella. Tätä ohjelmapalettia on pyörittänyt kahden viimeisen vuosikymmenen ajan liikunnan lehtori Kaija Laari.

Seurassamme oli vuosituhannen  lopulla 502 maksanutta jäsentä.

UUSI VUOSITUHAT,  UUDET VAIHEET

Uusi vuosituhat aloitettiin seurassamme 8.10.2000 vaikuttavalla 50-vuotisjuhlalla.Lassilan koulun sali täyttyi ääriään myöten juhlavieraista.  Juhlaamme kunnioitti läsnäolollaan myös liittomme pääsihteeri Maija Innanen, josta olimme suuresti vaikuttuneita.  Juhlassa olivat kaikki perinteiset yhdistyksen vuosijuhlan elementit: lippujen arvokas sisääntulo, Lapin Urheiluopiston rehtorin Leena Jääskeläisen juhlapuhe ja ansiomerkkien jako.  Itse voimisteluesitys oli rakennettu Kemijoki teemaan, jossa yleisölle loihdittiin voimistelun ja tanssin välityksellä  kesäinen, tyyni joki ja myrskyinen, hyytävä joki.  Juhla oli onnistunut ja sen kruunasi maanantain Pohjolan Sanomat, jonka koko etusivun oli vallannut 30 valiovoimistelijan  esittämä Myrskyluodon Maija.

2000 luvun alussa muutokset liikuntasektorilla jatkuivat sekä järjestö- että toimintapuolella.   Järjestörakenteessa tapahtui jälleen muutoksia: Suomen Voimistelu- ja Liikuntaseurat SVoLi ry ja Suomen Telinevoimisteluliitto ry liittyivät yhteen 1.1.2005 vuosien neuvotteluiden jälkeen.  Tämän yhdistymisen jälkeen Suomessa on vain yksi voimistelun lajiliitto ja liiton painoarvo on suuri, Suomen Voimisteluliitto Svoli ry on vuonna 2010 Suomen toiseksi suurin urheilun lajiliitto.

Terveysliikunnan arvostus jatkoi nousuaan  ja liikunnan harrastaminen oli edelleen aktiivista.   Myös työnantajat alkoivat kiinnittämään huomiota työntekijöidensä hyvinvointiin ja Suomessa otettiin käyttöön verovapaa liikuntaetu. Markkinoille lanseerattiin liikuntasetelit ja näiden myötä myös uusia harrastajia ilmaantui saleille. 

Uusia liikunnan muotoja on kehitetty koko 2000 luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ja erilaiset tanssilliset  liikuntatuotteet kunnon kohottamiseksi ovat lisääntyneet.   Ryhmäliikunnan sektorilla kilpailu on kiristynyt voimakkaasti uusien yksityistysten toimijoiden tultua markkinoille.  Kuntosalien lisäksi harrastajista kilpailee uudet ryhmäliikunta- ja hyvinvointikeskukset.  Vuonna 2010oli nähtävissä jopa ylikuumentumista tanssi- ja voimistelusektorilla.

Muutaman vuoden ajan myös seurassamme mietittiin muotivirtausten mukaan menemistä,  mutta syvällisten  pohdintojen jälkeen päätimme jatkaa voimisteluliikunnan tarjontaa ja naisvoimistelun perinteiden vaalimista. Seuramme osallistui liittomme järjestämään Svoli 2010 Pro Seurat –hankkeeseen. Tämä oli vuoden kestävä kehitysohjelma, jonka aikana seura itse analysoi kriittisesti toimintaansa ja laati suuntaviivat tuleville vuosille ammattilaisten tukemana.

Merkittävässä asemassa oli edelleen lasten ja nuorten liikunta, heille oli ryhmiä  eri ikäkausissa.  2000-luvun alun hittituote oli suuren suosion saanut Temppukoulu, joka keräsi tyttöjä ja poikia runsain mitoin.  Tyttöjen joukkuevoimistelussa oli näkyvissä pientä hiipumista, joten siihen oli panostettava, jotta   voimistelu pysyisi seurassamme ja jatkuvuus olisi varmistettu. Ryhmiä yhdistettiin (1 ryhmä/ikäluokka) ja näin toimintaan saatiin enemmän ryhtiä ja vetovoimaa.

2000 –luvun alkupuolella  suuret muutokset aikuisten naisten liikuntatarjonnassa vaikuttivat  myös seuramme toimintaan.  Tarjontaa jouduttiin supistamaan ohjaajapulan vuoksi ja saleissa oli hiukan väljempää.   Miesten toiminta jatkui entiseen malliin.

Vuoden 2010 lopussa seuramme jäsenmäärä oli 350. Järjestimme edelleen jäsenistölle ja kuntalaisille erilaisia tapahtumia.  Suosittuja sekä meille järjestäjille että osanottajille olivat erilaiset ulkona järjestetyt jouluiset satutapahtumat.  Kallinkankaan maasto  ja peikkokodat ovat erinomainen  paikka loihtia lapsille tunnelmallisia retkiä satujen maailmaan.

Liiton järjestämiin erilaisiin harrastustapahtumiin osallistuttiin edelleen aktiivisesti.  Lapset, nuoret ja naiset matkustelivat ympäri Suomea suurina ryhminä esiintymään ja kisaamaan alueellisiin ja valtakunnallisiin tapahtumiin.

Vuosina 2000–2010  Kaija, Emma, Eeva ja Aino Laari ovat tehneet suunnattoman arvokasta ja hienoa työtä seuramme tyttöjen ja naisten valmentamisessa, ohjaamisessa ja heidän johdattamisessa tanssillisen voimistelun saloihin.

Vuosien odotusten jälkeen saimme voimistelun suurtapahtuman Tampereelle. SUN SVOLI 2006 keräsi Keminmaasta 85 iloista voimistelijaa esiintymään upeaan kenttänäytökseen.   Gymaestrada-perinne jatkui myös: Lissabon Portugali 2003 ja Dornbirn Itävalta 2007.

Yhteisten liikunta-asioiden hoitaminen ja vaikuttaminen toiminnan kehittämiseen on aina ollut merkittävässä asemassa seurassamme.   Seuran johtohenkilöitä on usein toiminut liikunnan ja urheilun eri järjestötehtävissä. Tämä aktiivisuus jatkui edelleen Eeva-Liisa Aulan toimiessa Suomen Voimistelu- ja Liikuntaseurat SVoLi ry:n hallituksen ja eri toimikuntien jäsenenä vuosina 2002–2004 ja Pohjois-Suomen alueen puheenjohtajana vuodesta 2005 alkaen

USKOLLISUUDEN KILTA

Uskollisuuden Kilta perustettiin 13.3.1976. Perustava kokous oli Kirkonmäen ala-asteen opettajainhuoneessa. SNLL:n kiltavaliokunnan puheenjohtaja Irma Strunck  Kuopiosta oli läsnä tilaisuudessa.

Perustavassa kokouksessa nimettiin kilta-muoriksi (elinikäinen) Aili Heinonen, kiltaäidiksi Helmi Aittola, emänniksi: Elvi Kiuru, Irja Mäkelä, Toini Naukkarinen, Aira Perttunen ja Irma Rautio, sisariksi: Airi Rimpisalo, Maila Kiuru, Mirja Kontiola sekä tyttäriksi: Ulla Vuorisalo ja Aira Suhila.

Killan tarkoituksena on koota yhdistyksen jäsenet ystävyyttä ja henkistä vireyttä ylläpitäväksi piiriksi. Uskollisuuden Killassa toteutetaan entisajan kilta-ajatusta sovellettuna SNLL:n henkeen ja toimintaan. Kilta voi jakautua työskentelyä varten eri harrastuspiireihin. Killan toimintamuotoja ovat erilaiset liikuntaharrastukset, järjestöillat, retket, esitelmätilaisuudet jne., jotka on tarkoitettu kaikille jäsenille.

Kiltakokouksia on pidetty vuosittain 7-9 kiltalaisten kotona. Lisäksi kiltalaiset ovat osallistuneet aktiivisesti myös pääseuran järjestämiin erilaisiin tapahtumiin. Killan jäsenmäärä vuoden 2010 alussa oli 24 kiltalaista.